Arsenalin kausi 2001–2002 oli osoitus siitä, kuinka Arsène Wenger oli rakentanut yhden aikakautensa täydellisimmistä joukkueista. Arsenal ei ainoastaan voittanut Valioliigan mestaruutta, vaan teki sen myös ilman yhtäkään tappiota vieraspeleissä, mikä oli merkittävä saavutus. Wengerin taktinen älykkyys, nopea hyökkäyspeli ja kurinalainen puolustaminen tekivät Arsenalista pysäyttämättömän.
Hyökkäyksen avainhahmo oli Thierry Henry, joka teki 24 Valioliigamaalia ja oli yksi koko kauden suurimmista tähdistä. Hänen rinnallaan pelasi kokenut Dennis Bergkamp, jonka tekninen taituruus ja kyky rakentaa peliä tekivät Arsenalin hyökkäyksestä poikkeuksellisen vaarallisen. Näiden kahden yhteistyö loi unohtumattomia hetkiä kauden aikana.
Keskikentällä Patrick Vieira ja Robert Pires toivat joukkueeseen tarvittavaa luovuutta ja fyysisyyttä. Vieira hallitsi kentän keskustaa vahvoilla otteillaan ja johtajuudellaan, kun taas Pires viimeisteli kauden Valioliigan vuoden pelaajana erinomaisen hyökkäyspelinsä ansiosta. Puolustuksessa Sol Campbell ja Ashley Cole varmistivat, että joukkue säilytti tasapainon puolustus- ja hyökkäyssuunnan välillä.
Arsenal varmisti Valioliigan mestaruuden ikonisella tavalla, voittamalla Manchester Unitedin Old Traffordilla 1–0. Tämä voitto ei ainoastaan varmistanut pokaalia, vaan se symboloi myös valta-aseman muutosta Valioliigan huipulla. Arsenal hallitsi koko kauden ajan ja osoitti mestaruutensa suuruuden lopettamalla kauden 13 ottelun voittoputkella.
Kausi 2001–2002 oli merkittävä, koska se loi perustan Arsenalin tulevalle menestykselle. Wengerin pelityyli ja hänen joukkueensa rakenne olivat täydellisessä harmoniassa. Tämä kausi näytti, että Arsenal pystyi dominoimaan Englannissa, ja vain kaksi vuotta myöhemmin he tekisivät historiaa The Invincibles -joukkueellaan.